Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja, professori Anne Mäkikangas puhuu Helsingin Sanomien haastattelussa työntekijöiden työuupumuksesta. Hän kertoo, mitä työpaikoilla pitäisi muuttaa jo ennen kuin ihmiset uupuvat.

Tähän asiaan on mielestäni olemassa selkeä ratkaisu ja helpotus: dialogisuus. Kun organisaation vuoropuhelukulttuuria ja yhteistoiminnallisuutta kehitetään, yksittäisen henkilön riskitekijät uupumiseen vähenevät sekä työntekijöiden että johdon tasolla.Haastateltu professorikin viittaa siihen mitä työpaikoilla voitaisiin tehdä tosin, ”terapoinnin” sijaan.

Yritysten toimintakulttuuria tervehdyttäisi myös bonuskulttuurista luopuminen. Bonuksilla sitouttaminen korostaa yksilökeskeisyyttä, ja tämä kulttuuri valuu huomaamatta alemmille tasoille.

Julkisella sektorilla on vastaavanlainen johtajakeskeinen lähestymistapa, jolloin ajatellaan uuden ”kilpailutetun” johtajan panevan paikat kuntoon. Ja alemmilla portailla seurataan sivusta ja ajatellaan ”ans kattoo ny”.

Kannattaisi valita superyksilön sijaan keskinkertainen, tasapainonen ja kuuntelukykyinen henkilö pomoksi. Hän tietäisi tarvitsevansa muita.