Olen hukannut adverbin. Sittenin. Havahduin siihen, ettei minulla ole sille enää käyttöä. Työelämä tuotti aivan kuin automaattisesti sisään kirjoitetun rakenteen, jossa mukavat asiat tapahtuvat sitten työviikon jälkeen viikonloppuna tai lomalla. Kun saan tämän tehtyä, niin sitten… Kun olen täyttänyt tämän velvoitteen, niin sitten… Jäin eläkkeelle ja huomaan hukanneeni sitten -adverbin tai oikeastaan käyttökelpoisen verukkeen. Mikään…
Avainsana: läsnäolo
Kylmä itätuuli puhaltaa
Posiolla mökillä, toukokuun lopussa. On toukokuun viimeinen viikonloppu ja järvi on jäässä. Kylmä itätuuli puhaltaa. Katson ulos mökin ikkunasta Kotiselän suuntaan. Istuinpaikkani on hieman sivussa takasta ja tuntuu viileältä. Tästä paikasta näkee pohjoiseen ja etelään. Takassa palaa mäntykalikoita. Niiden lämpöarvo ei ole kaksinen. Liiteri on täynnä mäntyä pihalta kaadettujen runkojen myötä. Poltetaan pois ja palataan…
Polje ja päästä irti
Kun poljet jyrkkää, mutkittelevaa vuoristotietä ylöspäin, hiipii mieleesi väkisinkin ajatus tauon pitämisestä tai nousun kestosta. Koskahan tämä loppuu ja tie tasaantuu? Kauanko vielä taukopaikalle? Hiekkatie vie serpentiininä kohti vuoren harjannetta. Pitkien kuusien muodostama sankka metsä rajaa näkyväisyyttä. Nousua nousun jälkeen. Joka mutkan takaa avautuu uusi. Hiekka rahisee ja rapsahtelee renkaissa. Katse on kohdistunut maahan. Hengitys…
Heikki Ervast 