Sunnuntaihesarin jutussa ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi” (HS 18.11.2018) heräteltiin keskustelua suomalaisen koulujärjestelmän tuloksista. Laskevan käyrän selitykseksi tuotiin digitaalisuus ja ilmiöpohjaisuus. Tämä on tietenkin mediaseksikäs lähestymiskulma, koska siinä saadaan luotua mielenkiintoa herättävä kontrasti: hyväksi todettu suomalainen koulu vs. heikkenevät tulokset. Onko syöksylasku alaspäin alkanut? (Samanlaiseen mediaseksikkyyteen minäkin pyrin otsikollani.) Jutussa uutisoitiin tutkimuksesta,…
Avainsana: digitaalisuus
Työskentelytapa tuottaa näköisiään tuloksia
Luova digitaalisuus on sellaista, jossa syntyy uusia tapoja työskennellä, jakaa ja ajatella. Aika usein digitaalisuudessa on kyse kuitenkin vain nykykäytäntöjen muuttamisesta digitaalisiksi eli eräänlainen kielen kääntämisen periaate vallitsee. Näin ainakin digi-pedagogiikassa. Digitaalisuus kuten mikä tahansa työskentelytapa muokkaa myös ajattelutapoja ja toimintakulttuuria. Ja työskentelytapa tuottaa näköisiään tuloksia. Jos ohjelmisto rakentuu behavioristiselle drilli-pedagogiikalle, saadaan sille ominaisia oppimistuloksia…
Yksinkertaistukset ruokkivat digitaalisuuden pelkoa
Digitaalisuuden tulo kouluihin ja oppimiseen muuttaa toimintatapoja ja käytänteitä. Pedagoginen toiminta monipuolistuu. Muutos huolestuttaa ja pelottaa – tietenkin. Digitaalisuuden vastustaminen tuottaa helposti yksinkertaistavaa ja naiivia ajattelua. Ikään kuin oppiminen ja pedagogiikka olisivat jatkossa vain digitaalista. Keskustelu polarisoituu helposti asetelmaan, jossa on vain joko digipedagogiikkaa tai liitu-leuka -pedagogiikkaa. Digitaalisuuteen liittyvän huolen voisi kiteyttää seuraavanlaiseksi ajatusrakenteeksi: digitaalisuuden…
Heikki Ervast 