Soteuudistusta valmisteltaessa on viime vaiheessa kuultu noin kymmentä asiantuntijaa, joista osa vastustaa eduskuntaan vietyä mallia, osa kannattaa ja osa vaihtaa mielipidettä joustavasti.

Minua ei ole kuultu asiantuntijana, joten olen pakotettu kertomaan näin blogitekstissä miten uudistus tulee toteuttaa 😉 .Tässä muutaman kohdan perusstrategia, jolla soteuudistus onnistuu lähes varmuudella.

1. Älä suunnittele uudistusta ratkaisuksi nykytilanteeseen

On houkuttelevaa suunnitella uudistusta kooten asiantuntijatietoa, joka pohjautuu historiatietoon ja nykytilanteen analyysiin sekä näiden pohjalta laadittuihin laskelmiin siitä, miten trendit kehittyvät lähivuosina. Tämä vaikuttaisi ilmiselvältä ja loogiselta tavalta edetä, mutta se tuottaa mukanaan ajattelutavan, joka on lähtökohdiltaan menneisyyden vanki. Toiminta- ja toteutustavoiksi valikoituu ns. realistisia vaihtoehtoja, joiden pohjalta ryhdytään käymään itse kunkin intressien mukaisia juupas eipäs -väittelyitä. Nykytilanteeseen pohjautuva ajattelu rajaa käsittelyyn otettavia vaihtoehtoja, luovuus ei ole käytössä ja moninäkökulmaisuutta ei hyväksytä, koska se tuottaa hallitsemattomuuden kokemuksen, mitä on vaikea sietää.

Lisäksi toteutustapojen valikoimaa kaventaa aina sen hetkinen valtapolitiinen tilanne. Etenemisreitit ovat voimakkaasti sidottuja poliittisiin intresseihin ja niiden perspektiivi on vain muutaman vuoden päähän yltävä, mikä on aivan liian lyhyt tarkasteluväli tällaisiin muutoksiin.

2. Siirrä foskus reilusti kauemmas tulevaisuuteen, ehkä vuoteen 2030 tai 2035

Kun irrottaudumme nykytilanteesta ja kuvittelemme itsemme kauemmas tulevaisuuteen, vaikkapa vuoteen 2030 tai 2035, ja ryhdymme kuvittelemaan tuolloin vallitsevaa tilannetta ja sen aikaisia mahdollisia tarpeita, näkökulma muuttuu tyystin toisenlaiseksi. Irtoamme reaalipolitiikasta ja sen rajaamista ratkaisumahdollisuuksista ja ajattelussamme mahdollistuu asioiden tarkastelu uudella tavalla. Emme ole kiinni siinä, mikä on mahdollista nyt ja miten nyt tehtävät ratkaisut vaikuttavat meihin ja meidän viiteryhmiimme.

Emme siis enää katso tästä päivästä tulevaisuuteen vaan siirrämme itsemme tulevaisuuteen ja katsomme sieltä lopuksi myös menneisyyteen (eli vuoteen 2018).

3. Kuvittele miten asiat ovat sotepalveluissa vuonna 2030, kun ne ovat hyvin

Kun elämme hyvän tulevaisuuden kuvitelmaa vuodessa 2030 (tai 2035), voimme intressiryhmäkeskusteluista vapaina ryhtyä pohtimaan, miten palvelut on järjestetty asiakkaiden kannalta, kun ne on järjestetty hyvin. Tällöin on mahdollista kuvitella asiakkaan näkökulmasta toimivat ja integroidut palvelut, voimme hyödyntää palvelumuotoilun keinoja asiakkaan kokemuksen hahmottamisessa ja myös pohtia miten itse haluaisin asioiden olevan omalta kohdaltani (palveluiden käyttäjänä), kun ne ovat hyvin.

Tulevaisuuteen sijoittuvassa ajattelussa on myös helpompi käsitellä väestökehitykseen, kaupungistumiseen, työllisyyteen ja talouden suhdanteisiiin liittyviä kysymyksiä, kun ratkaistavina eivät ole seuraavan budjettikauden kiistakapulat vaan vähitellen kehittyvät trendit.

4. Kun hyvä tulevaisuudenkuva on muodostettu, ryhdy hahmottelemaan miten siihen päästiin

Kun asiakkaan ja palveluiden järjestämisen kannalta hyvä tulevaisuudenkuva on hahmoteltu, voidaankin ryhtyä pohtimaan mikä mahdollisti tämän tilanteen saavuttamisen: minkälaisia päätöksiä vaadittiin itse kultakin taholta, miten prosessia piti tukea, johtaa ja ohjata sekä mikä oli ongelmana silloin vuonna 2018 ja miten tuo ongelma ratkaistiin avoimella yhteistyöllä ja yhdessä ajattelemisen avulla.

Lopuksi

Ajattelutapojen kannalta on ratkaiseva ero sillä katsommeko tästä hetkestä tulevaisuuteen vai tulevaisuudesta tähän päivään. Tässä hetkessä olemme sidottuja nykytilanteen ongelmiin ja lähestymme niitä usein loogisrationaalisella ajattelulla, jolloin pyrimme kokemukseen pohjautuen loogisesti päättelemään toimivia ratkaisuja. Sotepaketin kaltaiset kokonaisuudet ovat kuitenkin niin isoja ja hallitsemattomia kokonaisuuksia, ettei niitä kannata yrittääkään ottaa haltuun jollakin kaiken kattavalla hallintomallilla. Kokonaisuus on väistämättä kompleksinen ja ns. pirullinen ongelma, joka edellyttää avarakatseisuutta ja kykyä sietää tilannetta, johon ei ole olemassa välttämättä yhtä oikeaa ratkaisua. Tulevaisuusajattelu tuottaa tullessaan automaattisesti joustavuutta, notkeutta ja luovuutta muutosten käsittelyyn.