En oikein ymmärrä tätä elvytyspuheen logiikkaa. Viikonlopun yhteiskuntasopimusmielenosoituksessa eräs mieltänsä ilmaissut esitti toimittajalle ratkaisuksi ja vaihtoehdoksi elvytyksen eli siis lisävelanoton. Se taitaa olla samanlainen konsti kuin se kuuluisa housuun pissiminen pakkasessa.

Lisävelalla saadaan varmasti rahoitettua julkisia palveluja joksikin aikaa ja kotimarkkinoiden kysyntä voi lisääntyä. Mutta se ei ratkaise käsittääkseni sitä, että suomalaisten yritysten tuotteiden tuotantokustannukset ovat kalliimpia kuin kilpailijoiden – niin kotimaan kuin ulkomaiden markkinoilla. Osta kotimaista, se on kalliimpaa! Ja sitten me ostamme… 😉

Yksi perusongelmamme taitaa olla väestörakenne ja huoltosuhde. Ne eivät muutu elvyttämällä.
Loppuun lainaus Sixten Korkmanilta: ”Velkaantuminen ei voi jatkua loputtomiin, ennemmin tai myöhemmin edessä on umpikuja. Jossain vaiheessa lainanotosta maksettava korko kohoaa talouskasvua tukahduttavasi ja/tai velansaanti vaikeutuu suuresti.” (Korkman: Talous ja utopia, 163)